Selviytyjät!

Moro viis!

Lähdettiinpä eilen työpäivän jälkeen vihdoin sinne Gibraltarille!

Työpäivän päätteeksi pojat tuli hakemaan meitä ehkä maailman huonokuntoisimmalla autolla ja matka saattoi alkaa. Auto sammuili itsekseen moottoritiellä, eikä se halunnut pysyä käynnissä varsinkaan ykkös- ja kakkosvaihteella, joten esimerkiksi Marbellan läpi ajaminen mahtoi näyttää ja kuulostaa varsin hupaisalta. Naureskeltiinpa siinä sitten, että hehhetihee, jospa tämä auto leviää kesken matkan...ei onneksi levinnyt! IHME!

Jostain kumman syystä oltiin perillä vasta suunniteltua myöhemmin, mutta ehdittiin kuitenkin kivuta vuorelle katsomaan huikean kuuluisa Europa Point, josta näkyi Afrikka (Marokon kärki). Noh, eipä se nyt niin kauheen siisti ollut, mutta näköalat sitäkin siistimpiä :)

Europa Pointille käveltiin koko matka mukavan jyrkkää ylämäkeä ja kun oltiin nälkäisinä, väsyneinä ja hikisinä päästy kohteeseen, niin kuulimme, että bussikyyti huipulle olisi ollut ilmainen. FAIL! Voinette arvata, että takaisin alas köröttelimme bussilla.

Gibraltarilla kierreltiin toki myös kauppoja, pojat osti litran vodkapullon kolmella eurolla. Me ei Sannin kanssa ostettu alkomahoolia. Oli varmasti vielä edellinen lauantai sen verran vahvasti mielessä.

Ennen lähtöä takaisin Fuengirolaan mentiin vielä syömään johonkin söpöön brittipubiin, jossa oli hauskannäköinen iäkäs tarjoilijasetä, joka tykkäsikin kovasti höpötellä ja kertoilla meille vitsejä kuullessaan, että ollaan Suomesta. Setä halusi tietää, miksi Suomi on parempi kuin Ruotsi ja taidettiin saada kuulla myös muutamat kommentit Kimi Räikkösestä... Setänen haastoi mut tavaamaan englanninkielisiä sanoja, mutta onneksi sanat olivan luokkaa "silk" :D Lopuksi ennen lähtöämme setä vielä kummasteli mun hiuksia ja tokaisi " God, finnish people are weird". Kaikista suomalaisista en tiiä, mutta minä myönnän olevani. :D

Paluumatka sujui paljon paremmin, sillä auto aloitti sammuilunsa vasta Fuengirolassa. Silti kruisailimme Mijasissa ja Fugessa iltamyöhään. Jossain vaiheessa ajeltiin jossain ihan mestoilla ja oltiin Sannin kanssa ehkä eniten paniikissa pitkään aikaan, kun pojat keksi ruveta pelottelemaan meitä kauhutarinoilla ja mannevarkailla, jotka vaanii just sellasilla synkillä hiekkateillä. Ja mitä sitten tapahtuikaan. No, auto sammui sinne keskelle ei mitään ja keskelle jotain pimeää tunnelia! Mutta ei me onneks kuoltukaan, vaikka tapahtumat vaikuttikin jonkun kauhuleffan alulta.

Tänään nukuttiin pitkään, tai ainakin minä nukuin. Sanni kävi jo pitkällä aamulenkillä ja kenkäkaupoilla sillä aikaa ku mä vielä vetelin sikeitä. Lämpimät talvinilkkurit oli lähteny matkaan kympillä :) Kesäkenkiä ei olla hirveesti viitsitty ostaa, kun noita talvikenkuja myydään nyt pilkkahintaan. No mut, Suomessa niille on vielä käyttöä varmasti aika pitkään, ennen kuin tulee kesä.

Mä oon tänään vuorostani siivoillu ja kirjotellu tätä sillä aikaa, kun Sanni parhaillaan makoilee altaalla. Mä en oo vielä uskaltanu mennä, kun ei ole tuo aurinkoihottuma vielä parantunut täysin. Sanni on jo nyt kadehdittavan ruskea! Mä alan oikeesti itkemään, jos tuun täältä takas Suomeen samana kalkkilaivan kapteenina, kun olin, kun lähin Suomesta! Ja muahan tunnetusti onni suosii ja tuuri on kohillaan, noooot!

Myöhemmin ajateltiin suunnata jonnekkin ulos syömään ja sitten olemme avoinna kaikelle. No ei nyt sentään ihan kaikelle! Mutta siis joo, suunnitelmat ovat aika lailla auki. :)

Ja koska mä en osaa käyttää tätä bloggeria ja noi kuvat menee aina sinne minne niitä huvittaa, eikä suinkaan niihin kohtiin, joihin olen ne asiaankuuluvan tekstin alle laittanut, niin ei sitten, minä luovutan! Laitellaan sitten vaikka kuvia taas ihan erilliseen postaukseen! :)

Terkuin, Milla