Meniköhän mun toive iloisimmista tapahtumista ja käänteistä kuuroille korville??
Taisi mennä, sillä nyt mä istun vuorostani täällä neljän seinän sisällä odottelemassa Sannia pois töistä. Mulla ei kuitenkaan ole kuumetta, vaan tulipunainen ja turvonnut verestävä naama! For real!
Ei, meikäläinen ei saanu kuumetta, vaan jonkun todella pahan allergisen reaktion. Ei tullut pieneen mieleenikään aamulla lähteä töihin, kun todettiin, että olen pahasti allerginen töissä käytettäville suojakäsineille. Eräs nainen tuolta harkkapaikasta kävi mua tänään katsomassa (ei varmasti uskonut, että mulla tosiaan on allerginen reaktio ja luuli, että lintsaan) ja totesi jo ovella, että "hui, onpas pahan näköstä". Se lupas käydä hakee mulle apteekista kunnollisia rasvoja mun hydrokortisonin lisäksi, jonka Sanni ihana kipitti tänä aamuna mulle hakemassa<3
Ja joo, tää on myöskin niin kamalan näköinen, ettei mulle tule mieleen myöskään poistua tästä huoneesta. Onneks tuolla ulkonakin paistaa vaan aurinko ja on tyyliin viikon lämpimin päivä. Ei mua haittaa, ei ollenkaan! Antaa tulla kaikki nyt vaan kerralla!
Jos mä en seuraavaks saa ruokamyrkytystä tai joudu ryöstetyksi keskellä päivää, ni mä ihmettelen suuresti. Jos aikasemmin ei ole ollut koti-ikävä ni nyt on!
Onneksi Sanni on sentään jo takas elävien kirjoissa ja päässyt ulkoilemaankin :) Toivottavasti vältytään molemmat lisäikävyyksiltä ja päästään VIHDOINKIN nauttimaan yhdessä tästä ajasta, jonka toivoisi kuitenkin olevan hyvällä tavalla kokemusrikas.
Ei mulla sitten muuta, piti vaan päästä purkamaan pahaa mieltä!
Milla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti