pari kuvaa lauantai-illalta. Aika tyytskiä tyttöjä ihan selvästi :) Huomatkaa myös meidän väriero!Onko tämä todellista? Kuinka voi aika mennä näin nopeasti?
Tänään starttasi siis viimeinen viikko työharjoittelua eli toisin sanoen nyt täytyy nauttia viimeisistä hetkistä täällä Espanjan auringon alla.
Me oikeastaan rehellisesti sanottuna odotetaankin kotiin pääsyä. Suomesta me odotetaan eniten hanavettä, kunnollisia ihovoiteita, omaa tyynyä ja suomalaisia vihanneksia. Ja kyllähän toi patonkikin alkaa tulla korvista ulos ja paikallinen maitokin maistuu pahalta! Lisäksi ollaan kyllästytty yhteen ja ainoaan suomikanavaan, jonka ohjelmatarjonta on surkea. Oikeastaan tää koko Espanja on alkanu maistumaan pahvilta. Täällä sitä on tajunnu, miten hyvin asiat rakkaassa kotimaassamme onkaan!
Eilen illalla meillä oli taas käynnissä perinteiset analysoinnit ja tunteiden purkajaiset. Jossain vaiheessa tultiin siihen lopputulokseen, että mun ihottuma ja Sannin fyysiset vaivat ovat osittain oireita psyykkisestä ahdistuksesta ja stressistä. Ihan pakosti on! Huomattiin, että vapaapäivinä me molemmat voidaan paremmin ja iltaisin ennen seuraavan päivän työvuoroa mun iho menee huonommaksi ja Sanninkin kroppa alkaa oireilla. Lisäksi mun paha ihoreaktio, jonka ajateltiin ensin tulevan niistä puuterihansikkaista, räjähti käsiin sinä päivänä, kun Markus lähti pois :O Ollaan mietitty tässä neljän viikon aikana kuumeisesti, että mille hitolle ollaan muka tultu yht`äkkiä allergiseksi, mutta olisi erittäin epätodennäköistä, että joku ruoka-aineallergia pärähtäisi molemmille täällä ihan puun takaa. Katotaan,että kun lentokone laskeutuu Suomen kamaralle, ni meidän fyysiset vaivat ovat tipotiessään!
Mä en tiedä, onko tämäkin kaukaa haettua, mutta tällä hetkellä se tuntuu todennäköisimmältä, koska ahdistus on ollut tämän neljän viikon ajan erittäin suuri.
Ollaan myöskin pohdittu sitä, että me ollaan todella hyvässä asemassa täällä siinä mielessä, että saatiin tulla tänne kahdestaan. Mun pää ei ainakaan olisi kestäny täällä näin kauan, jos olis joutunu yksin olemaan ja uppoutumaan omiin ajatuksiinsa ilman, että niitä pääsee purkamaan. Harjottelupaikalla on suuri rooli omaan jaksamiseen myös vapaa-ajalla!
Ei varmaan kumpikaan tajuttu tai ajateltu etukäteen, kuinka rankkaa tästä ajasta voi tulla. Meillä on toki ollut myös todella hauskaa, mahtavaa ja antoisaa, enkä kadu sitä, että lähdin tänne. Ollaan tutustuttu uusin ihaniin ihmisiin ja varmasti joihinkin niistä tullaan olemaan yhteydessä jatkossakin. En tiedä miksi, mutta tuo harjottelupaikka on vaan aiheuttanut päänvaivaa niin paljon, että yöunetkin on usein mennyt. Olisi ollut varmasti maailman parhaat neljä viikkoa, jos oltaisiin oltu täällä ainoastaan lomalla.
Osittain tämä aika on tehny meille molemmille tosi hyvää. Meidän ajattelutavat ovat muuttuneet tietyissä asioissa parempaan suuntaan ja molemmat ovat joutuneet olemaan epäitsekkäitä ja luopumaan tietyistä omista vakkarirutiineistaan. Esimerkiksi Sanni ei ole saanut joka aamu puuroa, koska täällä puurohiutaleet ovat niin hemskutin kalliita, ettei niitä raaski aina ostaa. Mulle taas ruisleivätön aamu on pahin!
No mutta joo, yritetään nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä päivistä. Sanni ainakin yrittää syventää rusketustaan mahdollisimman paljon! Mä joudun valitettavasti tyytymään kohtalooni ja välttelemään auringonvaloa. Lupasin itselleni, etten enää osta vaatteen vaatetta, joten nautiskelen sitten muilla konsteilla :D
Nyt mä menen nukuksimaan päikyt!
Milla
ps. jostakin syystä kaikkiin kirjoituksiin kappaleenjaot eivät suostu tulemaan tai onnistu julkaisemisen jälkeen, joten siksi teksti on välillä yhtä pötköä ja välillä kappaleenjaot ovat liian suuret!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti