Viimeinen päivä!

Good morning Spain, good morning Finland!

Mistä on täydellinen aamiainen tehty? Kananmunista, muroista, hedelmistä, yogurtista, croisanteista, sämpylöistä, tuoremehuista ja erikoiskahveista.

Tänään herättiin molemmat aikaisin erityisen virkeinä ja innokkaina viettämään viimeistä päivää täällä auringon alla. Sannilla on tänään synttärit, joten suunnattiin sen, ja tietysti harjoittelun loppumisen kunniaksi hotellin aamiasbuffettiin. Nyt on vatsat täynnä ja suut hymyssä (:

Sää näyttää lupaavalta, eli aurinko paistaa ja lämmintä on luvassa. Hellerajakin on mennyt viimepäivinä jo rikki. Odotellaan tässä, että päästään imemään auringosta viimeiset rusketukset irti. Tää on itseasiassa mun ensimmäinen päivä, kun pääsen kunnolla loikoilemaan bikineissä, joten en todellakaan ole ruskea kuin rusina (toisin kuin Sanni), kun olen huomenaamuna takaisin Suomessa.

Hotellihuone siivottiin jo eilen ja tavaratkin on aika hyvin paketissa, joten auringonoton jälkeen on luvassa viimeisiä ostoksia ja päivällinen jossakin paikallisessa ravintolassa. Toivottavasti tärppää ja saamme maailman parasta ruokaa. Illalla sitten raahaamme laukkumme juna-asemalle ja sanomme heipat Fuengirolalle. Junalla päästään kätevästi suoraan Malagan lentokentän toisen terminaalin alle, joten emme aio tuhlata viimeisiä ostosrahojamme taksiin ;D

Ihanaa päästä kotiin ja ihanaa nähdä rakkaita ihmisiä! Ihanaa on ennenkaikkea se, että edessä on parin viikon loma ennen seuraavan harjoittelupätkän alkua. Mä ainakin aion ottaa lomastani kaiken irti ja karkoittaa viimeisetkin tästä reissusta kertyneet stressinrippeet käymällä moikkaamassa perhettä ja rakkaita ystäviä Itä-Suomessa, lepäämällä ja tekemällä just sitä mitä huvittaa. Luulen, että Sanni tekee samoin, jos tuota Juva-reissua ei lasketa :)

Meitä ei haittaa edes Suomessa odottava kylmyys, vaikka täällä asuvat ihmiset säälivätkin meitä. Kummallisia tyyppejä ;) Tulee se kesä pohjoiseenkin, sitten aikanaan, joten sitä odotellessa! Sitäpaitsi mikäs sen mukavampaa, kuin päästä käyttämään täältä ostettuja talvipopoja heti pikimmiten.

Viimeiset päivät täällä kuluivat työharjoittelun lisäksi niin, että Sanni makasi auringossa ja minä rasvasin kovin kärsinyttä naamaani sisätiloissa. Mulle ei selkeesti sovi keinotekoinen ilma sisätiloissa ja meri-ilmastosta johtuva tuuli ulkona. Tai sit mä olin vaan allerginen Helena-kodille, sillä tänään heräsin naama freshinä. Hihhihhiii :)

Käytiin tuossa toissailtana syömässä paljon kehutussa Pizza Maestrossa viiden muun täällä Fuengirolassa olevan opiskelijan kanssa. Mukava oli vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia työssäoppimisista sun muista. Lisäksi ruoka sai kyllä täydet pointsit ainakin meikäläiseltä! namnam.

Mitenhän tuo hotellin respan henkilökunta pärjää, kun me ei olla enää järjestämässä niille viihdettä niiden tylsältä näyttävään työpäivään (?)

Viime lauantaina, tai no sunnuntaiaamuna, meistä irtosi nimittäin varmasti hupia ihan riittämiin, kun yritettiin kömpiä (vai ryömiä?) hotellihuoneeseemme. Jostain kumman syystä silloin yövuorossa ollut mieshenkilö on nauranut meille joka kerta sen jälkeen...Sanni, voitko kertoo??

Lisäksi maanantaina aamuvuoroon mennessä meille esitettiin ensimmäisenä kysymys: " olittekohan mahdollisesti lauantaina juhlimassa?". Jaahas, taidettiin kikattaa vähän liian kovaa, hups!

No mutta, eiköhän tässä ole turistu tälle aamulle ihan riittämiin! Me kiitämme ja kumarramme ja kerromme varmasti tahoillamme reissustamme yksityiskohtaisemmin sitten kotona :)

Adios!

ajatuksia ja avautumisia :)

pari kuvaa lauantai-illalta. Aika tyytskiä tyttöjä ihan selvästi :) Huomatkaa myös meidän väriero!

Onko tämä todellista? Kuinka voi aika mennä näin nopeasti?

Tänään starttasi siis viimeinen viikko työharjoittelua eli toisin sanoen nyt täytyy nauttia viimeisistä hetkistä täällä Espanjan auringon alla.

Me oikeastaan rehellisesti sanottuna odotetaankin kotiin pääsyä. Suomesta me odotetaan eniten hanavettä, kunnollisia ihovoiteita, omaa tyynyä ja suomalaisia vihanneksia. Ja kyllähän toi patonkikin alkaa tulla korvista ulos ja paikallinen maitokin maistuu pahalta! Lisäksi ollaan kyllästytty yhteen ja ainoaan suomikanavaan, jonka ohjelmatarjonta on surkea. Oikeastaan tää koko Espanja on alkanu maistumaan pahvilta. Täällä sitä on tajunnu, miten hyvin asiat rakkaassa kotimaassamme onkaan!

Eilen illalla meillä oli taas käynnissä perinteiset analysoinnit ja tunteiden purkajaiset. Jossain vaiheessa tultiin siihen lopputulokseen, että mun ihottuma ja Sannin fyysiset vaivat ovat osittain oireita psyykkisestä ahdistuksesta ja stressistä. Ihan pakosti on! Huomattiin, että vapaapäivinä me molemmat voidaan paremmin ja iltaisin ennen seuraavan päivän työvuoroa mun iho menee huonommaksi ja Sanninkin kroppa alkaa oireilla. Lisäksi mun paha ihoreaktio, jonka ajateltiin ensin tulevan niistä puuterihansikkaista, räjähti käsiin sinä päivänä, kun Markus lähti pois :O Ollaan mietitty tässä neljän viikon aikana kuumeisesti, että mille hitolle ollaan muka tultu yht`äkkiä allergiseksi, mutta olisi erittäin epätodennäköistä, että joku ruoka-aineallergia pärähtäisi molemmille täällä ihan puun takaa. Katotaan,että kun lentokone laskeutuu Suomen kamaralle, ni meidän fyysiset vaivat ovat tipotiessään!

Mä en tiedä, onko tämäkin kaukaa haettua, mutta tällä hetkellä se tuntuu todennäköisimmältä, koska ahdistus on ollut tämän neljän viikon ajan erittäin suuri.

Ollaan myöskin pohdittu sitä, että me ollaan todella hyvässä asemassa täällä siinä mielessä, että saatiin tulla tänne kahdestaan. Mun pää ei ainakaan olisi kestäny täällä näin kauan, jos olis joutunu yksin olemaan ja uppoutumaan omiin ajatuksiinsa ilman, että niitä pääsee purkamaan. Harjottelupaikalla on suuri rooli omaan jaksamiseen myös vapaa-ajalla!

Ei varmaan kumpikaan tajuttu tai ajateltu etukäteen, kuinka rankkaa tästä ajasta voi tulla. Meillä on toki ollut myös todella hauskaa, mahtavaa ja antoisaa, enkä kadu sitä, että lähdin tänne. Ollaan tutustuttu uusin ihaniin ihmisiin ja varmasti joihinkin niistä tullaan olemaan yhteydessä jatkossakin. En tiedä miksi, mutta tuo harjottelupaikka on vaan aiheuttanut päänvaivaa niin paljon, että yöunetkin on usein mennyt. Olisi ollut varmasti maailman parhaat neljä viikkoa, jos oltaisiin oltu täällä ainoastaan lomalla.

Osittain tämä aika on tehny meille molemmille tosi hyvää. Meidän ajattelutavat ovat muuttuneet tietyissä asioissa parempaan suuntaan ja molemmat ovat joutuneet olemaan epäitsekkäitä ja luopumaan tietyistä omista vakkarirutiineistaan. Esimerkiksi Sanni ei ole saanut joka aamu puuroa, koska täällä puurohiutaleet ovat niin hemskutin kalliita, ettei niitä raaski aina ostaa. Mulle taas ruisleivätön aamu on pahin!

No mutta joo, yritetään nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä päivistä. Sanni ainakin yrittää syventää rusketustaan mahdollisimman paljon! Mä joudun valitettavasti tyytymään kohtalooni ja välttelemään auringonvaloa. Lupasin itselleni, etten enää osta vaatteen vaatetta, joten nautiskelen sitten muilla konsteilla :D

Nyt mä menen nukuksimaan päikyt!

Milla

ps. jostakin syystä kaikkiin kirjoituksiin kappaleenjaot eivät suostu tulemaan tai onnistu julkaisemisen jälkeen, joten siksi teksti on välillä yhtä pötköä ja välillä kappaleenjaot ovat liian suuret!

Rintintiiin!

Lallallaaa, minulla on hyvä mieli ja Sannilla on paree olla myös! :)

Tänään aamusta oli pilvistä, joten oltiin molemmat sitä mieltä, että aivan loistava sää shoppailulle ;) Siispä lähdettiin junailemaan toistamiseen Plaza Majorin ostoskeskukseen, koska viimeksi jäi muutamia liikkeitä käymättä..

Käytiin syömässä ihan kivassa ravintolassa ja mahduttiin onneksi terassille nauttimaan ruoan lisäksi auringosta. Ja juuri, kun olen kriiseillyt pari päivää, että mitä tekisin mun tukalle kun pääsen Suomeen ja suunnittelin hiusten värjäämistä kokonaan tummiksi, kyseisen raflan miestarjoilija sanoi tilausta ottaessamme, että "you have a nice hair". Niin, ei ole tullut ainakaan vielä vastaan samanlaista tukkaa, joten nää on tällä hetkellä aika uniikit :) Tykkään näistä kyllä kovasti, mutta jotakin uudistusta kyllä toisaalta kaipaisi...aaaaaapuaaa, mitä mä teeeeen!

Asiasta takaisin ASIAAN. Tehtiin äsken Sannin kanssa yhteenvetoa meidän ostoksista...

Sannin tähän mennessä shopatut jutskat:
- n. kymmenen paitaa (meni laskuissa sekaisin)
- yhdet farkut
- kolmet shortsit
- kaksi takkia
- viidet kengät
- kolme laukkua
- huivi
- koruja
- meikkejä

Millan tähän mennessä shopatut jutskat:
- kolmet farkut
- suorat housut
- viidet kengät
- kaksi laukkua
- nahkatakki
- farkkushortsit
- yhdeksän paitaa
- koruja+ aurinkolasit
- legginssit+ alusvaatteita


OHO! Kuitenkin "puutoslistasta" uupuu vielä...mutta onneksi on vielä aikaa korjata asia!
:))

Näistä ostoksistamme huolimatta tilimme näyttää edelleen hyvältä, on täällä kuitenkin Suomen hintatasoon verrattaessa paljon edullisempaa :)

Nyt alkakoon laittautuminen iltaa/yötä varten! Ollaan menossa ensiksi alottelemaan parin tytön luokse ja siitä suunta on tuntematon ;) Illan idea on kuitenkin juhlia Sannin synttäreitä vähän etukäteen, onhan tämä kuitenkin meidän viimeinen viikonloppu täällä! Aika surullista :(

Näkymisiin!

Milla

Viikonloppu edessä!

Näin iloisissa tunnelmissa kahden päivän vapaan viettoon. Viikonloppuna luvassa hyvää ruokaa, juomaa, aurinkoa ja ehkäpä vähän kauppoja, synttäreiden etukäteisviettoa unohtamatta. Viikon päästä tähän aikaan on suuntana lentokenttä ja kotiinpaluu, hui ja hyi. Onneksi on vielä aikaa, että ehtii ne lumetkin sieltä Suomesta vielä sulaa. =)

-Sanni

New yorkeria metsästämässä!

Hui, kun aika menee nopeesti. Tuntuu, että vasta hetki sitten raahasi matkalaukut tänne, mutta kohta sitä löytää ittensä jo Helsinki-Vantaalta. Toisaalta kotiin on kiva mennä, mutta olisihan täällä vielä viihtynyt. Onneksi aikaa on vielä viikko!


Apua, mitähän tässä on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun oon viimeeks tätä päivitellyt :o
Viikonlopun mä olin tosiaan kuumeessa ja vointi oli niin huono, etten voinut muuta kun nukkua. Maanantaina pääsin taas jalkeille ja liikkeelle ja nyt ollaan terveenä, mitä nyt järkyttävä yskä vielä kummittelee meikäläistä.


Maanantaina lekottelin ennen iltahukia altaalla ja ennen sitä olin nukkunut pitkään. Mun unirytmi on sairastelun vuoksi täysin rempallaan (viime yönä kaksi tuntia unta, sitä edellisenä korkeintaan saman verran) ja saan unen päästä kiinni vasta aamuyöllä. Ei siinä muuten mitään, mutta aamuvuoroon on vähän ikävä mennä. Hyvin tässä on kuitenkin sinnitelty ja päikkäreitäkään ei malta nukkua. Noh, kuolema kuittaa univelat ;)


Eilenpä suunnattiin iltapäivällä bussilla Marbellaan ja köröteltiin tyytyväisinä bussilla ohi keskustan. No ei se mitään, hypättiin sitten heti perään Marbellan paikallisbussiin ja eikun takaspäin..
Marbellan keskustassa sitten ihmeteltiin hetki, että hetkonen, Puerto Banukseenhan me oltiinkin menossa, missähän se on?? Kuten voitte arvata, hypättiinpä taas seuraavaan bussiin ja pikkuisen seikkailun jälkeen oltiin vihdoinkin määränpäässämme, nimittäin NEW YORKERISSA!
Kyllä, me ihan oikeesti matkustettiin ja seikkailtiin parisen tuntia päästäksemme Puerto Banuksessa sijaitsevaan vaateliikkeeseen! No kun meille kerrottiin, että se on taivas!
---
Kyllähän me löydettiinkin kaikkea kivaa!


Puerto Banuksesta otettiin taksi ja matkustettiin alle kympillä takas Marbellan keskustaan ja käytiin intialaisessa ravintolassa nauttimassa herkkuillallista. Tunnelma oli hitusen kummallinen ja viimestää siinä vaiheessa alko naurattaa, kun tarjoilija tuli sytyttämään mulle ja Sannille kynttilän ja kysy ainoastaan multa, että mitä ME halutaan.. :D Kyl mä ymmärrän, et me saatetaan näyttää ruotsalaisilta, norjalaisilta tai venäläisiltä, mutta että pariskunnalta?


Kotimatka taittui taas mukavasti bussilla ja päästiin kuin päästiinkin ennen kymmentä takaisin hotskulle. Tuli sitten siinä vaiheessa mieleen, että olis varmaan voinu ottaa valokuvia :)) Mutta oli meillä kyllä sellanen hössötys päällä sitä vaatekauppaa metsästäessä, että ei me oltas ehditty edes paljoo kuvailemaan. Marbella on kyllä niin kaunis paikka, että sinne pitäs ihan oikeasti varata aikaa vähintään kokonainen päivä ja valokuvattavaa riittäs kyllä ihan taatusti aamusta iltaan.


Tänään ollaan illansuussa menossa erään hius- ja kauneusstudion synttäreille, jossa on kuulemma tarjolla rutkasti ruokaa ja tietty viiniä. Sanni kävi tässä tälläviikolla siellä kampaajalla ja jalkahoidossa.


Vielä olis kaksi päivää tällä viikolla jäljellä ja sitten olis tiedossa VAPAA viikonloppu! Ihanaa, pitkästä aikaa! (murr, joku pirulainen oli laittanu mut pe illaks iltaan ja Sannin aamuun)
Suunnitelmissa on ennen kaikkea juhlia rakkaan Sannin synttäreitä ja saadaan seuraamme pari suomalaistyttöä lisää, luvattiinpa nimittäin näyttää tytsyille vähän paikkoja, kun me tosiaan tunnetaan tää alue jo kun omat taskumme, koska ollaan tälläsii Espanja-konkareita...


Ainiin, mun piti vähän valittaakkin!
Nimittäin, eräs työntekijöistä tuolta harkkapaikasta sanoi mulle, että " Ei ole reilua toisia kohtaan, kun olet ollut pari päivää poissa". Siis ANTEEKS NYT VAAN, mutta mun mielestä reilua ei ole se, että mä JOUDUIN kärsimään pahan ihottuman ja allergian sekä kuumeen ja lusimaan ne pari päivää täällä sisällä, kun ulkona paisto aurinko ja oli super lämmintä! Ihan ku mä hitto soikoon olisin jotain omaa lomaa täällä viettänyt ja elänyt kissanpäiviä!!! ja ihankun mä olisin jotenkin nauttinu siitä, että mun iho on niin huonossa kunnossa, että mua sattuu edes ajatus hymyilystä tai muistakaan ilmeistä ja että en saa nukutuksi kirvelyn vuoksi!!! Ja sehän on just nimenomaan mun vika, että joku toinen on joutunut mun takia pulaan sen vuoksi, kun olisin ollut kyseisinä päivinä töissä täydeksi työvoimaksi laskettuna jonkun toisen kanssa, koska vuorossa pitää olla sen ja sen verran!
Tästä mun poissaolosta kostona tämä samainen nainen oli laittanut meidät viimeiseksi työpäiväksi eri vuoroihin, että ei varmasti päästä nauttimaan viimeisestä illasta Sannin kanssa! Kylläpä mua ÄRRRRRRSYTTTÄÄÄÄÄ!
Ja että tässä ei olisi vielä tarpeeksi, niin kehdattiin vielä kuitata, että "Oletkohan sä nyt ihan oikealla alalla, jos sä olet noin kamalan allerginen". Onko se niin kamalan vaikeaa käsittää ja sisäistää, että joku ihminen voi olla puuterikäsineille allerginen ja siitä syystä ne ovat Suomessa nykyään kiellettyjä?


Noniin, kylläpä helepotti! :))


Nyt vaihdan taas ilmeeni ärrimurrista näkkäriin ja painelen siistiytymään!


Milla

Aika käy vähiin

Voi että, enää tasan kaksi viikkoa jäljellä tätä kokemusta! Tosiaan on ollut vaikka mitä vastoinkäymistä, Millan allergiareaktio, mun kuumeflunssa ja nyt vielä piti Millankin saada flunssa! Voi kurjuus, ehkäpä kaksi vikaa viikkoa menis sitten ilman mitään koettelemuksia!

Tällä viikolla tosiaan on päivät vierähtäneet työharjoittelussa hujauksessa ja Milla onkin kertonut mitä vapaa-aika on pitänyt sisällään. Tänään Millan jäädessä potemaan flunssaa, lähdin kaupungille kävelemään muutamaankin otteeseen. Nyt tulee piste mun ostostenteolle, joka kerta tahtoo tarttua jotain kivaa mukaan. No reissubudjetti sentään on pitänyt vielä. Sääkään ei nyt oikein vapaapäivää suosinut, pilvistä ja kylmää (vaan 15 astetta!), mutta huomiseksi vapaapäiväksi ois aurinkoa luvassa, jospa sitä altaalle pääsisi taas muutaman päivän tauon jälkeen.

Safaripuistoon (www.selwoaventura.es) pääsyä odotetaan, jospa sinne vihdoin ensi viikon viikonloppuna pääsisi, silloin taitaa olla viimeinen mahdollisuuskin, kun kotiinlähtö onkin sitten jo melkein heti ja arki-iltoina ei sinne ehdi, kun matkat ja puisto vie koko päivän aikaa. Mun synttäreitäkin ehditään vielä juhlia ennen paluuta Suomeen.

Alun tunnelmakuviin vielä palaten. Kun ei oikean aasín kyytiin viitsitty mennä (ettei satu enää mitään ylimääräistä...), niin pääsin sentään peltiaasin selkään ja oli mulle ilmeestä päätellen ihan hauskaa. =)

- Sanni

Ihana Mijas

Eilen oli paras päivä viikkoon! Kaiken kaikkiaan siis vaan niin onnistunut päivä.

Mä nukuin pitkään vapaapäiväni ansiosta ja herättyäni suunnittelin lähteväni altaalle odottelemaan Sannia töistä. Aurinko menikin pilveen, mutta ei haitannut :)

Kun Sanni vihdoin tuli, päätettiin lähteä Mijakseen, ihanaan valkoiseen vuoristokylään. Mijakseen pääsee bussilla ja matka kestää kymmenen minuuttia. Käytiin Mijaksessa poikien kanssa viime viikolla yöaikaan ja Sanni oli yksi aamu käynyt siellä itsekseen, kun minä vetelin sikeitä, mutta päätettiin vielä lähteä käymään siellä yhdessä päiväsaikaan.

Mijaksesta on ihanat näköalat Fuengirolaan! Mijakseen mentäessä korvat menee hauskasti lukkoon, kun se on sen verran korkealla. Olin ihan varma, että bussi hyytyy matkalle, mutta hienosti se sinnitteli.

Mijaksessa seikkailtiin parisen tuntia ja käytiin terassilla olusilla :) Mukavasti paisto aurinko. Piti sitten tahallaan lähettää kerskailutekstiviesti terassikeleistä Suomeen ja nimenomaan Markukselle, joka niin innokkaana lähti takas Suomeen, hahha!

Terassilla näin myös tosi komean tarjoilijamiehen! Se oli se mun kauan etsitty Alejandro, ihan selvästi. Harmi, ettei se huomannut mua ja hullaantunut musta täysin ja lopulta pyytäny mua sen vaimoks.

Mijaksen jälkeen bongattiin bussikyydistä parit kivat vaatekaupat ja päätettiin ihan vaan vähän käydä kattelemassa. Kuten arvata saattaa, saattoi sieltä tarttua mukaankin jotain, vaihteeksi. Meidän on varmaan ostettava pieni matkalaukku kotimatkalle, kun voi painorajat tulla vastaan, sen verran ollaan kuitenkin tehty vaate- ja kenkäostoksia.

Pikku shoppailukierroksen jälkeen käytiin jälleen kerran erittäin edullisella illallisella. Alkuruoka, pääruoka, ruokajuoma ja jälkkäri yhteensä 8 euroa.

On niin kiva käydä ulkona syömässä ja kokeilla eri ravintoloita :)

Viime yö menikin sitten levottomasti ja meinattiin saada sydärit aamuyöllä, kun ukkonen paukahti niin kovaa ihan varottamatta. Syy mun huonosti nukuttuun yöhön selvisikin aamuyön tunteina. Mikäs se mukaan, kun järkyttävä flunssa! Aamulla nappasin buranaa ja jatkoin unia puoleenpäivään siinä toivossa, että selviän niin vähällä, mutta enhän mä tietenkään selvinnyt.

Nyt yritän parannella flunssaa juomalla kuumaa teetä ja lepäilemällä hotskulla. Nenäliinoja on kulunut jo hirveitä määriä ja olo on kamala, mutta mä en jaksa enää lannistua. :) Mua oikeestaan vaan naurattaa tää koko surkeiden sattumusten sarja. Ja niinkuin mun eräs ystävä tokaisikin, että "just sellanen setti, mikä voi tapahtua vaan Millalle". Totta ku rotta :D Tästä puuttuu enää se vatsatauti ja ryöstö, mutta onhan tässä pari viikkoa vielä aikaa, hahhha!

Sannipa ei jaksanut kököttää täällä mun sairastelua vahtaamassa, vaan lähti varaamaan aikaa kampaajalle ja ostelemaan tuliaisia. Aamulla se toinen shoppaholic oli ehtinyt jo käydä hakemassa pari paitaa lisää tavarakuormaansa. Onneks mä oon kipeänä :D

Vaikka mä oon kipeä, niin mulla on silti ihan hyvä mieli. Mikään ei tunnu enää miltään sen allergiareaktion jälkeen ja oikeastaan sekään ei tunnu enää niin pahalta, kun näin eilen erään naisen, jonka naama näytti sata kertaa pahemmalta kun mun naama silloin. Oikeastaan mä taisinkin selvitä aika vähällä.

Nyt mä menen jatkamaan hyvän pokkarin lukemista ja keittelemään minttuteetä. Tää sisällä olo ei oo yhtään niin kamalaa, kun ulkona on pilvinen ja viileä sää ;)

Terkuin nuhanenä Milla =)

:)

Kuten kuvasta näkyy, naama on vielä turbonaama, mutta elämä alkaa voittaa :))

Odottelen Sannia harjottelusta, jonka jälkeen ajattelin raahata sen Miramar-ostoskeskukseen tuhlaamaan rahat! Jeee! Sinne pääsee tästä kätsysti bussilla, ja bussikyydistä joutuu pulittamaan huikean euron verran.

Mä oon nyt niin innoissani, ettei mitään järkee! Mä meen koittaa, josko uskaltas vähän laittautuu ilman, että naama irtoo ja valkkailee kivoja vaatteita päällepantavaksi!

Palaamme :)

Aina ei voi voittaa!

Meniköhän mun toive iloisimmista tapahtumista ja käänteistä kuuroille korville??

Taisi mennä, sillä nyt mä istun vuorostani täällä neljän seinän sisällä odottelemassa Sannia pois töistä. Mulla ei kuitenkaan ole kuumetta, vaan tulipunainen ja turvonnut verestävä naama! For real!

Ei, meikäläinen ei saanu kuumetta, vaan jonkun todella pahan allergisen reaktion. Ei tullut pieneen mieleenikään aamulla lähteä töihin, kun todettiin, että olen pahasti allerginen töissä käytettäville suojakäsineille. Eräs nainen tuolta harkkapaikasta kävi mua tänään katsomassa (ei varmasti uskonut, että mulla tosiaan on allerginen reaktio ja luuli, että lintsaan) ja totesi jo ovella, että "hui, onpas pahan näköstä". Se lupas käydä hakee mulle apteekista kunnollisia rasvoja mun hydrokortisonin lisäksi, jonka Sanni ihana kipitti tänä aamuna mulle hakemassa<3

Ja joo, tää on myöskin niin kamalan näköinen, ettei mulle tule mieleen myöskään poistua tästä huoneesta. Onneks tuolla ulkonakin paistaa vaan aurinko ja on tyyliin viikon lämpimin päivä. Ei mua haittaa, ei ollenkaan! Antaa tulla kaikki nyt vaan kerralla!

Jos mä en seuraavaks saa ruokamyrkytystä tai joudu ryöstetyksi keskellä päivää, ni mä ihmettelen suuresti. Jos aikasemmin ei ole ollut koti-ikävä ni nyt on!

Onneksi Sanni on sentään jo takas elävien kirjoissa ja päässyt ulkoilemaankin :) Toivottavasti vältytään molemmat lisäikävyyksiltä ja päästään VIHDOINKIN nauttimaan yhdessä tästä ajasta, jonka toivoisi kuitenkin olevan hyvällä tavalla kokemusrikas.

Ei mulla sitten muuta, piti vaan päästä purkamaan pahaa mieltä!



Milla

This is the life!

Voihan surkutus!


Tänään on ollut useimpien eri tunteiden täytteinen päivä. Aamulla olin super väsynyt ja ärsyyntynyt, aamuvuoron jälkeen olin innoissani ja hyväntuulinen. Iltapäivällä nauroin enemmän kuin pitkään aikaan ja seuraavaksi meinasi tulla itku. Nyt olo on sekava, haikea, surullinen ja tyytyväinen samaan aikaan. Olen odottavainen, mutta samaan aikaan jo täysin luovuttanut. Olen iloinen ja harmissani.

Musta tuntuu, että koko tämä Espanja-aika on ollut kaikkea tuota, mutta tänään erityisesti.

Mulla oli tänään aamuvuoro, mutta Sanni oli koko päivän kotona juuri pahaan saumaan iskeneen kuumeen vuoksi. Aamuvuoro kului hitaasti, koska mullakin oli super väsynyt ja tukkoinen olo ja odotin poispääsyä. Kun vihdoin pääsin "kotiin", valmistauduinkin samantien lähtöön. Olin sopinut itselleni menoa, koska Sanni ei voinut leikkiä mun kanssa.

Pääsin maakuntamatkailemaan ja seuraavaksi ajettiin Buddha-temppelille. Paikka oli todella upea. Temppeli sijaitsee korkealla vuorella ja näköalat merelle on huikeat. Ylhäältä näki paikallisten hulppeita taloja uima-altaineen, värikkäitä puita ja kasveja, kallion kivenlohkareita ja turkoosin sinisen meren, jossa lipui purjeveneitä.

Temppeliltä mentiin johonkin tosi kivaan puistoon, missä oli söpöjä pikku eläimiä vapaana. Puisto oli täynnä ihmisiä, jotka olivat piknikillä nauttimassa aurinkoisesta ja pilvettömästä taivaasta. Nauroin, kun joku pikkupoika jahtasi pientä kania ja kani juoksi päättömänä karkuun.
Puistosta suunnattiin vielä rantakadulle fiilistelemään lämmintä säätä ja intettiin siitä, että onko mulla tekoripset.

Myöhemmin illalla tulin takaisin hotellille ja alettiin tekemään Sannin kanssa ruokaa. Nyt ollaan katseltu telkkarista suomikanavaa ja vaihdeltu puhelimen välityksellä kuulumisia Suomeen.

Mä odottelen vielä tekstaria, että josko lähtisi jossakin käymään. Olis varmaan parempi, etten lähtis. Jos lähden, olen huomenna joko tosi iloinen tai tosi apeana.

Loppuloman "joudun" pärjäämään Sannin kanssa kahdestaan. Maanantaina joutuu luultavasti lähtemään vähän lohtushoppaamaan ennen alennusmyyntien loppumista. Huomenna mulla on iltavuoro, mutta Sannin täytyy olla vielä sängyn pohjalla. Seuraavaksi mä saan luultavasti tän ihottuman lisäksi vielä kuumetta. Mielummin ei, koska mä tarviin nyt iloisia asioita mun loppuajaksi täällä.

Ajateltiin käydä Sannin kanssa jossakin vaiheessa eläinsafarilla, katselemassa delfiinejä ja mennä köysihissillä korkealle vuoren huipulle. Kuulostaa hyvältä, vai mitä!


Nyt menen parvekkeelle katselemaan alaspäin olevaa kuunsirppiä, joka on meidän mielestä aika hassunnäköinen.


Hyvää yötä<3
-Milla

Kuvia kuvien perään!

Perusturistikuvia. Mun iltaan kuuluu triojäätelöä ja villasukat, taisin saada liikaa aurinkoa, kun vaivaa kylmyys ja väsymys. Milla se jaksoi lähteä vielä iltaelämään poikien kanssa, saa nähdä ehtiikö tulla takaisin ennen kun mä aamulla herään ennen auringonnousua!

Aamulla kävin tosiaan pyörimässä lähiseuduilla ja poikkesin muutamassa kaupassakin, iltapäivä meni altaalla (rusketus puhuu puolestaan). Illansuussa käytiin syömässä ähkyt ruokaa, joka ei ollut sitä mitä kuvittelin tilanneeni (luulin tilanneeni kalaa, mutta sainkin ilmeisesti lihaa...).

Huomisesta ei vielä tiedä, saa nähdä mitä sitä keksii taas vai tuleeko vaan allaspäivä. =)

Selviytyjät!

Moro viis!

Lähdettiinpä eilen työpäivän jälkeen vihdoin sinne Gibraltarille!

Työpäivän päätteeksi pojat tuli hakemaan meitä ehkä maailman huonokuntoisimmalla autolla ja matka saattoi alkaa. Auto sammuili itsekseen moottoritiellä, eikä se halunnut pysyä käynnissä varsinkaan ykkös- ja kakkosvaihteella, joten esimerkiksi Marbellan läpi ajaminen mahtoi näyttää ja kuulostaa varsin hupaisalta. Naureskeltiinpa siinä sitten, että hehhetihee, jospa tämä auto leviää kesken matkan...ei onneksi levinnyt! IHME!

Jostain kumman syystä oltiin perillä vasta suunniteltua myöhemmin, mutta ehdittiin kuitenkin kivuta vuorelle katsomaan huikean kuuluisa Europa Point, josta näkyi Afrikka (Marokon kärki). Noh, eipä se nyt niin kauheen siisti ollut, mutta näköalat sitäkin siistimpiä :)

Europa Pointille käveltiin koko matka mukavan jyrkkää ylämäkeä ja kun oltiin nälkäisinä, väsyneinä ja hikisinä päästy kohteeseen, niin kuulimme, että bussikyyti huipulle olisi ollut ilmainen. FAIL! Voinette arvata, että takaisin alas köröttelimme bussilla.

Gibraltarilla kierreltiin toki myös kauppoja, pojat osti litran vodkapullon kolmella eurolla. Me ei Sannin kanssa ostettu alkomahoolia. Oli varmasti vielä edellinen lauantai sen verran vahvasti mielessä.

Ennen lähtöä takaisin Fuengirolaan mentiin vielä syömään johonkin söpöön brittipubiin, jossa oli hauskannäköinen iäkäs tarjoilijasetä, joka tykkäsikin kovasti höpötellä ja kertoilla meille vitsejä kuullessaan, että ollaan Suomesta. Setä halusi tietää, miksi Suomi on parempi kuin Ruotsi ja taidettiin saada kuulla myös muutamat kommentit Kimi Räikkösestä... Setänen haastoi mut tavaamaan englanninkielisiä sanoja, mutta onneksi sanat olivan luokkaa "silk" :D Lopuksi ennen lähtöämme setä vielä kummasteli mun hiuksia ja tokaisi " God, finnish people are weird". Kaikista suomalaisista en tiiä, mutta minä myönnän olevani. :D

Paluumatka sujui paljon paremmin, sillä auto aloitti sammuilunsa vasta Fuengirolassa. Silti kruisailimme Mijasissa ja Fugessa iltamyöhään. Jossain vaiheessa ajeltiin jossain ihan mestoilla ja oltiin Sannin kanssa ehkä eniten paniikissa pitkään aikaan, kun pojat keksi ruveta pelottelemaan meitä kauhutarinoilla ja mannevarkailla, jotka vaanii just sellasilla synkillä hiekkateillä. Ja mitä sitten tapahtuikaan. No, auto sammui sinne keskelle ei mitään ja keskelle jotain pimeää tunnelia! Mutta ei me onneks kuoltukaan, vaikka tapahtumat vaikuttikin jonkun kauhuleffan alulta.

Tänään nukuttiin pitkään, tai ainakin minä nukuin. Sanni kävi jo pitkällä aamulenkillä ja kenkäkaupoilla sillä aikaa ku mä vielä vetelin sikeitä. Lämpimät talvinilkkurit oli lähteny matkaan kympillä :) Kesäkenkiä ei olla hirveesti viitsitty ostaa, kun noita talvikenkuja myydään nyt pilkkahintaan. No mut, Suomessa niille on vielä käyttöä varmasti aika pitkään, ennen kuin tulee kesä.

Mä oon tänään vuorostani siivoillu ja kirjotellu tätä sillä aikaa, kun Sanni parhaillaan makoilee altaalla. Mä en oo vielä uskaltanu mennä, kun ei ole tuo aurinkoihottuma vielä parantunut täysin. Sanni on jo nyt kadehdittavan ruskea! Mä alan oikeesti itkemään, jos tuun täältä takas Suomeen samana kalkkilaivan kapteenina, kun olin, kun lähin Suomesta! Ja muahan tunnetusti onni suosii ja tuuri on kohillaan, noooot!

Myöhemmin ajateltiin suunnata jonnekkin ulos syömään ja sitten olemme avoinna kaikelle. No ei nyt sentään ihan kaikelle! Mutta siis joo, suunnitelmat ovat aika lailla auki. :)

Ja koska mä en osaa käyttää tätä bloggeria ja noi kuvat menee aina sinne minne niitä huvittaa, eikä suinkaan niihin kohtiin, joihin olen ne asiaankuuluvan tekstin alle laittanut, niin ei sitten, minä luovutan! Laitellaan sitten vaikka kuvia taas ihan erilliseen postaukseen! :)

Terkuin, Milla

Liskojen öitä!

Ja mun liskodisco go on and on and on! Kolmas päivä menossa. Viime yönä näin mm. unta siitä, että harjottelupaikan työnantaja yritti saattaa meitä tiedottomaan tilaan lääkkeillä ja raahata meidät omaan huoneeseensa vangiksi.. tää alkaa olla jo pelottavaa!

Eilinen harkkapäivä meni täysin sumussa ja sielläkin tuli sekoiltua ihan huolella. Helena-kodin alaovi on miltei aina lukossa, joten sisäänpyrkijän täytyy soittaa summeria. Eilen summeriluuriin vastaaminen napsahti mulle, mutta jostain syystä en saanut ulkona olevan äänestä mitään selvää, joten sanoin toiselle työntekijälle, että: " en mä tiedä kuka siellä oli, mutta joku nainen se oli". Voitte kuvitella mun fiilikset kun ovesta astelee kyseisen työntekijän aviomies...
Mua ois varmaan kuulunu hävettää, mutta sainkin hervottoman naurukohtauksen,oh my god!

Tänään meillä on iltavuoro ja heräiltiinkin jo aikaisin aamulla, jotta vapaasta aamupäivästä saisi mahdollisimman paljon irti. Käpsittiinkin jo yhdeksän aikoihin Fuengirolan tiistaimarkkinoille. Markkinoilla oli hauskaa, varsinkin kun eräs miespuolinen kojymyyjä kaupitteli stringejä huudellen kovaan ääneen. Aloin miettimään, että miltä se kuulostaisi Suomen viikonloppumarkkinoilla :D Mukaan ei suinkaan tarttunut alusvaatteita, mutta mä nappasin mukaan edulliset talvikenkut. Sanni löysi itselleen laukun.

Jos hommat sujuu niin kuin pitää, niin huomenna olis tarkotus suunnata töiden jälkeen Gibraltarille vertaisieni (apinoiden) kanssa hengailemaan :)) Saadaan mitä ilmeisemmin kyyti pojjiilta, mikä oliski hyvä, kun bussikyyti sinne maksaa aika paljon.

Torstai ja perjantai meillä onkin vapaapäiviä ja silloinki olis tarkotus tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Ehkä eksymme Mijasin vuoristokylään ja krokotiilipuistoon(?).

Nyt mä menen lepäilemään hetkeksi ennen iltavukea! Sannilta terkkuja!

Adios!

Viikonlopun tunnelmia kuvina

Heaven?

Ihan hirveetä! Ihan kamalaa! Nuo on päällimmäiset ajatukset varsinkin peiliin katsoessa.

Tulipahan sitten testattua tämä paikallinen aamudisco-kulttuuri. Yön ja aamun tapahtumat oli kyllä todella sekavia ja en oikeen vieläkään ymmärrä, että mitähän ihmettä??


Aluksi suunnattiin Sannin kanssa tästä hotskulta paikalliseen Suomibaariin, joka oli kyllä täydellinen fiasko! Ajateltiin, että joo, juodaan yhdet ja lähetään!
Ovella sitten törmättiin sattumalta Markukseen ja sen kaveriin, jonka nimeä en ikinä muista, anteeksi vain. Lähdettiinpä poikien kanssa pelaamaan biljardia johonkin söpöön pikku pubiin ja aiheutettiin pahennusta osumalla lyöntien yhteydessä kattolamppuihin ja tiskiin, hups. Pojat osas pelata, me ei.




Seuraava kohteemme oli London pub, joka ei kyllä ollut yhtään nimensämukainen paikka. Pikku disco se oli ennemminkin. Siitä paikasta se alamäki sitten alkoikin, kun alko vissiin ihan hyvin se alkoholi maistumaan. Totesin kyllä aamulla, että mulla on saman verran rahaa kun lähtiessä, että ilmeisesti Markus on ollut varsin suopealla tuulella, mutta hyvä mulle :) Eipä täällä taida nuo juomat mitään kovin hintavia ollakkaan.
Mutta siis joo, London pubissa tanssittiin hulluna alkomahoolin nauttimisen lomassa ja mulla oli ylläripylläri kaikki tavarat koko ajan hukassa. Markus sanokin mulle jossain vaiheessa, että "sä pysyt nyt tasan tässä paikassa, kun mä käyn vessassa, tai sä hävität itteski". No okei, olisin oikeesti varmaan eksyny. Lisäksi täällä joutuu tuota omaisuutta suojelemaan ihan eri tavalla kun Suomessa, paikalliset kun tykkää varastella. Kiitos poikien valppauden, keneltäkään ei lähtenyt mitään, eli kaikki on tallessa! :)


London taisi mennä kiinni neljältä, ja tottuneesti oltiinkin jo ihan valmiita suuntaamaan kotiin, kunnes pojat totesi, että ehei, kukaan ei ole todellakaan lähössä nukkumaan. Aha, ei sitten! Vierestä aukesikin sitten kunnon aamudisco, nimeltä heaven! Mun mielestä se paikka oli kyllä aika kaukana taivaasta!
Siellä alkoi sitten se tapahtumasarja, jota me ei vieläkään oikein hahmoteta. Markus selitti jotain harhauttamisesta ja varasliigasta tai jotain?? Mut siis ilmeisesti mua oli jossain vaiheessa piirittäny kauhea mieslauma ja yksi niistä yritti harhauttaa mua juttelemalla mulle, jotta muut voisivat sillä aikaa varastaa multa kaiken mikä irtoo. Jossain välissä joku olikin ehtiny varastaa mun takin ja Markuksen hupparin, mutta ne tuli aika nopeesti takas, kun Maketsi osaa sujuvasti tuota Espanjaa. Pieni avautuminen takkivarkaalle sai kyseisen idiootin luovuttamaan meidän omaisuuden takaisin.


Heavenista lähdettiin kotimatkalle joskus kuuden aikoihin, kun todettiin, että meiltä lähtee varmaan vaatteetkin päältä, jos jäädään. Make saattoi meidät jalomielisesti kotiovelle asti, kun meitä ei kuulemma voinut päästää kahdestaan! Kotona Markus vielä tarkasti, että meillä on kaikki tavarat tallella, ennen kuin lähti itsekin nukkumaan.


Täytyy kyllä sanoa, että pojat ansaitsis jonkun mitalin meidän tyttöjen suojelemisesta! Todettiin tänään Sannin kanssa, että me ei oltas pärjätty tuolla ilman niitä. Tosin ei me oltais ton tyyppisiin paikkoihin edes lähdetty yksin, vaan oltas luultavasti kituutettu jossakin tylsässä suomipaikassa vanhojen pierujen kanssa.


Mä heräsin tänään varmaan suunnilleen kahden pintaan ja Sanni ei nukkunut ku korkeintaan tunnin aamulla. Sanni onkin jaksanu tänään ulkoilla, mutta mä en uskalla säikytellä viattomia ihmisiä mun ulkoisella olemuksella, joten pysyttelin visusti neljän seinän sisällä.
Ollaan naurettu tää päivä ihan typerille jutuille aivan hulluna ja muutenkin ollaan oltu ihan sekaisin. Tai ainakin minä olen :D

Noniin, jospa tuo viimeöinen discoteka riittäs vähäks aikaa!
Nyt mä alan kattoa putousta suomikanavalta ja ehkä painelen sinne suihkuun vihdoin ja viimein. En oikeen ymmärrä, kun Sanni sanoi, ettei se kestä mun paskaista olemusta yhtään kauempaa...


Milla kuittaa!

No niin, tällä kertaa kirjoittaakin (vihdoin viimein!) Sanni!

Tänään tosiaan vietetään vapaapäivää. Aamulla virkeänä heräsin ja nautin runsaan aamiaisen Millan vielä nukkuessa ja päätinpä sitten lähteä vähän ulkoilemaan. Satuinpa sitten menemään Fuengirolan Feria-alueen ohi, jossa oli lauantaiset vanhan tavaran -markkinat menossa. Innostuinpa sitten kiertelemään niitä ja siellähän olisi ollut vaikka mitä kivaa ostettavaa! Antiikkitavaraa ja paikallisia myymässä omia vaatteitaan, vähän kirpparityyliin. Aikani kierrettyä lähdin kuitenkin tyhjinkäsin pois, ei sen puoleen, että olisihan siellä ollut ostettavaa, mutta rahaa ei ollut tarpeeksi mukana. No sinne pääsee toisenakin päivänä! Loppulenkillä kiersin Fuengirolan rantakatua ja ns. bussikatua ikkunaostoksia tehden ja vielä kävin Thelman pullapuodista hakemassa tuoreen ruislimpun! Milla olikin jo sillä välin heräillyt ja maisteltiin vähän uutta hyvää ruisleipää ja päätettiin heti lähteä Malagaan vähän kattelemaan ja shoppailemaan.

Otettiin Renfe-juna kohti Malagaa ja matka kestikin n. 45 min. Odotukset oli suuret ja Malagassa olikin parempi sää kuin täällä, aurinkoista ja 18 astetta lämmintä! Lähdettiin innokkaina kohti keskustan kauppoja ja aluksi oltiin vähän hukassa sokkeloisilla kaduilla, mutta vihdoin päästiin köyhän opiskelijan shoppailuparatiisiin! Sanotaan vaikka näin, että ostettiin yhteensä viidet kengät, parit farkut, lukuisia paitoja, nahkatakki, ihonhoitotuotteita ja käytiin syömässä yhdessä paikallisten suosimassa ravintolassa herkullista paellaa (josta Milla ei kyllä tykännyt, ei merenelävät olleet sen makuun!) sekä vielä tulomatkalla käytiin Plaza Mayorin -ostoskeskuksessa, niin rahaa saatiin kulettua yhteensä vaan kaikkiin noihin vaan reilut 200 euroa. Halvalla lähti vaatteita!

Päivä vierähtikin äkkiä ja hotellilla oltiin seitsemän aikoihin ja vielä mentiin alakerran ruokakauppaan hakemaan huomiseksi syötävää ja täksi illaksi vähän juotavaa. Nyt pyöritään uudet vaatteet päällä, muotinäytös menossa juoden vähän halpaa olutta. Illalla suuntana on Jupiter-baari uusien ihanien ostosten sävyttämänä. Tämmöistä tänään siis!

Huomenna ehkäpä voisi mennä altaalla auringonottoon ja jos oikein jaksaa, niin voisi mennä paikalliseen eläintarhaan, Bioparciin, katselemaan valkoisia tikruja ja muita kivoja eläimiä. Mutta sen näkee huomenna, mikä on fiilis! Nyt Sanni sanoo gracias ja menee Millan kanssa valmistautumaan iltaan!

Perrrrrjantaaaiii!

Fuengirolan katuja...

Meidän hotellin takapihaa

joku torspo iltakävelyllä!

Maisemaa parvekkeelta

No terve ja heipähei vaan taas, toivottelee juuri oluen korkannut Milla. Musta on tainnut tulla meidän virallinen bloggaaja, kun Sanni tykkää enemmän oikolukemisesta ja mun kirjotusvirheiden korjaamisesta. Mut ei se mitään, koska mä oikeesti rrrrakastan kirjottamista :)

Niin se ensimmäinen harjotteluviikko vaan hurahti yllättävän nopeasti. Mun harkkapäivä meni tänään nopeasti, kun vietin muutamia tunteja Marbellan sairaalassa erään asiakkaan kanssa. Onneksi meillä oli mukana mua vuotta nuorempi Markus, joka on asunu täällä ties kuinka kauan ja puhuu sujuvaa espanjaa. Minähän en ymmärtänyt lääkäreiden puheesta sanaakaan, joten Markus toimi tulkkina :) Meidän piti vaihdella puhelinnumeroita, kun suunniteltiin, että lähdettäisiin viikonloppuna ulos yhdessä Sannin ja Markuksen kaverin kanssa, mutta kun ei heti tullut sitä tehtyä, niin koko homma pääsi unohtumaan :( Noh, kyllä me pärjätään ton Sannin kanssa kahdestaankin.

Käytiin tänään töiden jälkeen tässä hotellilla olevalla salilla, jossa päästiin kokeilemaan Power platea. Jos kaikki ei tiedä mikä se on niin KVG eli kattokaa sieltä googlesta. Ajattelin sensuroida sen yhden sanan sieltä välistä... ihan vaan herkenpien lukijoiden vuoksi ;)

Tosiaan, se laite oli aika jännä! Kyseinen masiina siis tosiaan vibraa eli tärisee ja kyydissä ollaan tietynlaisissa asennoissa ja otetaan staattisia pitoja. Ajateltiin ekana, että "pyh, huijausta koko touhu. Ei voi tuntua missään", mutta kylläpä mulla vaan ainakin tuntu! Katellaan huomenna sitten uudestaan, et onko joitakin lihaksia löytyny.

Laiskan miehen treenin jälkeen suunnattiin alakerran kauppaan juomaostoksille. Stalkattiin oluthyllyjen välissä, että mitä olutta paikalliset suosii ja lopulta päädyttiin kolmen euron twelvariin! Kaksitoista olutta kolmella eurolla, ei paha! Ja äsken tosiaan ajattelin sitten pitää oluen maistajaiset, että voin sitten arvioida kyseisen juoman laatua. Nyt kun oon ottanu muutaman huikan, niin täytyypä todeta, että hyvälle maistuu! Alkomahooliakin tässä Steinburgissa näyttänee olevan 4,8 %, eli hyvä ostos taisi olla :)

Koska huomenna on suunnitelmissa suunnata vähän shoppailemaan, tai ainakin näyteikkunaostoksille, täytyy tänään jättää tämä virvokkeiden nauttiminen minimiin ja pysytellä kiltisti hotskulla. Huomisen ostosreissun jälkeen ollaan ihan varmasti ansaittu ulkoilu :p

Asiasta epäasiaan, ajattelin kertoa teille, että tämä mun ihottuma on alkanu parantua! Lisäksi me todettiin, että se taitaa sittenkin olla sitä aurinkoihottumaa, tosin mulla se taisi lehahtaa normaalia pahemmaksi. Pikkuhiljaa alan kuitenkin näyttää jälleen terveeltä ihmiseltä, enkä jotain kamalaa ihosairautta sairastavalta mongoloidilta! JES!

Koko tämä eka viikko on ollut aurinkoinen eiliseen asti, mutta tänään tuli vettä koko päivän aika kiitettävästi. Viime yönä herättiin ihan hirveeseen ukonilmaan, vaikka eka luulin, että täällä on syttyny sota. Vaikka kyseessä ei ollutkaan maahan putoilevat pommit ja räjähteet, mua pelotti vähintään yhtä paljon! Täällä se ukonilma oli vähän toista luokkaa kun mihin Suomessa on tottunu.

Ainii, Sannillekkin kuuluu hyvää! :D

Se on ollut tänään super energinen ja siivonnut meidän hotskuhuonetta. Power plate treenien jälkeen se jäi vielä salille huhkimaan itselleen kunnon hien pintaan. Yritin äsken ehdottaa sille, että mä tiskaisin, mutta mä en kuulemma saa, koska sille voi iskeä tekemisen puute jossakin vaiheessa, niin tiskit TÄYTYY jättää sille. Voi harmi :(

Just sekuntti sitten se istahti sohvalle ja sanoi: " voi miten ihana rentoutua"... Haloo, Sanniii, missä sä oot?? Täällä meidän hotellihuoneessa on joku outo tyyppi joka puhuu rentoutumisesta??

Mut joo, nyt mäkin siirryn tonne sohvan perukoille. Soronoo!

Ensimmäinen

Tämän blogin tarkoituksena on ensi sijaisesti välittää minun( Millan) ja Sannin kuulumisia Suomeen. Tarkoituksenamme on majailla Espanjan Fuengirolassa viitisen viikkoa työharjoittelun merkeissä.

Ensimmäinen viikkomme Fuengirolassa alkoi niin, että saavuimme Malagan kentälle noin puoli kymmenen sunnuntaiaamuna. Lento sujui hyvin vaikkakin mun korvasärky oli aivan järkyttävä! Kentällä meitä oli vastassa silloisen tulevan harkkapaikan johtaja ja joku mukava vanha setä. Saimme kyydin tänne Nuriasol-hotelliin, jossa me majaillaan tämä koko aika. Mukava setä otti kyydistä 30 euroa, mikä on todella typerää, sillä junalla olisimme päässeet aivan tämän hotellin viereen ja junalippu olisi maksanut ehkä euron! Kukaan ei jostain syystä viitsinyt infota meitä tästä halvemmasta vaihtoehdosta. Noh, ei auta itku markkinoilla!

Hotellille päästyämme olimme superinnoissamme siitä, että pian pääsisimme ruokakauppaan ostelemaan jääkaapin täyteen herkkuja! Lähdimmekin melkein heti kävellä vouhottamaan pitkin Fuengirolan katuja vain todetaksemme, että kaikki kaupat on kiinni! Jaahas, espanjalaiset viettävät koko sunnuntain siestaa. Löysimme kuitenkin pienen pienen leipomon, jossa sitten suomi-espanja- suomi- sanakirjan kanssa yritimme ostaa leipää ja juustoa! No, saimme vaalean leivän ja patongin, sekä parin paikallisen nuoren naurut...

Koska koko ensimmäinen päivä meni oikeastaan kokonaan reisille, meinasimme menettää toivomme ja heittää hanskat tiskiin jo ekana päivänä! Taisimme molemmat kiukutella kuin pikkulapset koko sunnuntai-illan ja kirota koko harjoittelupaikan syvälle sinne, sillä ensivaikutelmamme paikasta ja työntekijöistä oli todella huono! Onneksi kuiva leivänkäntty auttoi pahimpaan nälkäämme ja vei samalla myös pahimman kiukun mennessään, joten painuimme illalla hyvin hyvin aikaisin nukkumaan jo ihan hyvillä mielin ja odotus paremmasta huomisesta vei jo heti iskeneen koti-ikävän.

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja heräsimme suhteellisen virkeinä monen tunnin yöunien jälkeen. Ensimmäisen harjoittelupäivän jälkeen mielipiteet työntekijöistä paranivat hiukan, mutta itse työ tuntui ihan yhtä kamalalta. Täällä Helena-kodissa ei tunneta apuvälineitä, aseptiikka on huonoa ja kaiken lisäksi opiskelijoita otetaan vain ilmaisen työvoiman vuoksi. Kodin johtajalle ei ole varaa palkata lisää henkilökuntaa ja opiskelijoita pidetään ilman ohjaajaa työvuoroissa, kun pätevää henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole. Onneksi me ollaan Sannin kanssa saatu olla vielä tähän mennessä samoissa työvuoroissa, joten olemme tehneet hommia kahdestaan. Muutosta näihin samoihin työvuoroihin on kylläkin ensi viikolla luvassa...

Noh, nyt riitti valitus tällä kertaa, joten palataanpa iloisinpiin aiheisiin. Tällä ekalla viikolla suurta ilon aihetta on antanut eräs tämän hotellin miespuolisista työntekijöistä, joka on todella mukava(komea) ja avulias. Kävimme respassa "valittamassa" (no ei me oikeesti koko aikaa valiteta) siitä, kun meillä ei ollut huoneessamme oikeaa kahvinkeitintä ja olimme joutuneet suodattamaan kahvia aika mielenkiintoisin konstein (:D). Eilen sitten oveltamme kuului pimpotus ja oven takana seisoi se samainen mukava (aika ihana) miekkonen tuliterä kahvinkeitin kädessään! Siis se oli käynyt OSTAMASSA meille UUDEN kahvinkeittimen, eikä pyytänyt meiltä mitään veloitusta siitä :)) Kaiken lisäksi Andrea (no SEN nimi) asensi meille tv-kanavia ja kertoi meille hotellissa olevasta salista. Innoissamme riensimme salille heti ensitöiksemme ja tapasimme siellä suomalaisen työntekijän, joka antoi meille viikonlopun menovinkkejä ja lupasi tehdä meille treeniohjelman Power plate- laitteeseen.

Jotta tästä ei tulisi romaania, ajattelin seuraavaksi tiivistää ensimmäisen viikkomme:
1. paljon paljon kävelyä ja tutustumista Fuengirolaan
2. työharjoittelua hampaat irvessä
3. mun kamalan näköinen allerginen ihottuma, jonka on aiheuttanut jokin tuntematon tekijä ja jota auringonotto pahentaa :((
4. no se auringonpalvonta
5. oluset
6. hotellilla lorvimista

Siinäpä ensimmäisiä kuulumisia! Tuleva viikonloppu on meillä vapaa ja ollaan suunniteltu vaikka mitä mukavaa tekemistä,mutta enpäs paljasta niitä vielä :) Palaamme asiaan.

tämän kirjoitti Millanen, mutta juonessa mukana myös Sanni :>

p.s. Äitille paljon terveisiä<3